Myyräkuume

Tyypillinen myyräkuumepotilas on maanviljelijä, mökkeilijä tai metsästäjä.

Myyräkuume on virustauti. Suomessa tähän Hanta-virusryhmään kuuluu ns. Puumala-virus. Tautia kutsutaan myyräkuumeeksi, kun ihminen saa taudin myyrän eritteiden saastuttaman maan pölyjä hengittämällä. Tauti ei tartu ihmisestä toiseen. Kerran sairastettu tauti antaa elinikäisen suojan eli immuniteetin. Sama ihminen ei siis voi sairastaa myyräkuumetta kahdesti elämänsä aikana.

Yleisimmät tartuntapaikat ovat asumusten ja kesämökkien ulkorakennukset ja muut paikat, joissa myyrät mielellään oleskelevat. Tästä syystä tyypillinen potilas on maanviljelijä, mökkeilijä tai metsästäjä. Eniten tautia esiintyy miehillä. Sen sijaan lapsilla myyräkuumetta tavataan melko harvoin.

Useimpien sairastuneiden tauti on niin lievä, ettei sitä tunnista oireiden perusteella myyräkuumeeksi. Koska näissä lievissä tapauksissa ei myöskään tarvita hoitoa, ei haittaa, vaikka tautia ei lievässä muodossa tunnistettaisikaan.

Tartunnasta oireiden alkuun kuluu yleensä 2–6 viikkoa. Tauti alkaa äkillisellä korkealla kuumeella ilman hengitystieoireita. Seuraavina päivinä ilmenee uneliaisuutta, rauhattomuutta, päänsärkyä, pahoinvointia ja toisinaan oksentelua. Selkä- ja vatsakivut ovat myös tavallisia oireita. Erityisesti myyräkuumeeseen viittaa se, jos potilaalle tulee ongelmia näön tarkentamisessa. Tällaisia näköhäiriöitä tulee noin kolmasosalle sairastuneista. Kuume kestää noin 4–7 päivää. Kuumevaiheen loppupuolella yleensä virtsamäärät vähenevät ja paranemisen yhteydessä nähdään ohimenevää runsasvirtsaisuutta.

Munuaisten toiminta alkaa heiketä muutamia päiviä kuumeen alusta ja tämä ilmenee virtsamäärien pienenemisenä. Toipumisvaiheessa virtsamäärät lisääntyvät hetkellisesti. Pieni osa potilaista sairastuu niin vakavasti, että joutuvat sairaalahoitoon. Tällöin he saattavat tarvita väliaikaisesti dialyysihoitoa (keinomunuaishoitoa). Myyräkuume ei kuitenkaan aiheuta pysyvää munuaisvauriota. Myyräkuume paranee vähitellen itsekseen, eikä siihen ole parantavaa lääkettä. Tärkeintä on huolehtia riittävästä nesteen saannista sekä kipujen hoidosta. Tauti paranee muutamien viikkojen kuluessa, jona aikana munuaisten toiminta palaa normaaliksi. Sairastamisesta seuraa elinikäinen immuniteetti.

Laboratoriokokeilla, erityisesti munuaisten toimintaa kuvaavan kreatiniinin määrityksellä ja virtsan valkuaismäärän mittaamisella, on tärkeä merkitys. Verikokein tutkittavista tulehdusmittareista C-reaktiivisen proteiinin (CRP:n, ns. ”pikatulehdusarvo”) pitoisuus on lievemmin suurentunut kuin korkeakuumeisissa bakteeri-infektioissa. Verestä otettava Puumalavirusvasta-ainetesti on positiivinen lähes aina jo oireiden alkaessa.

Tartunnan ehkäisy on hankalaa etenkin jos oleskelee tiloissa ja alueilla, joissa metsämyyriä on ollut. Mitä parempi myyrävuosi, sitä enemmän todetaan myyräkuumetta. Omalla hygienialla ei voi vaikuttaa riskiin, koska tartunta tapahtuu pölyä hengittämällä. Tautiin ei ole rokotetta.

Siivoamisesta löytyy ohjeita Työterveyslaitoksen sivuilla: ”Tiloista, joissa ollaan ja asutaan, hiirien ja myyrien jätökset siivotaan mahdollisimman pian havainnon jälkeen. Kylmänä pidettävistä tiloista, joissa ei asuta, on tartunnan välttämiseksi paras aika siivota metsämyyrien jätöksiä alkukesällä. – – Siivottaessa pinnat voidaan kostuttaa ja pyyhkiä lastalla tai kostealla kertakäyttörievulla. Kostutuksen tarkoitus on sitoa pölyä ja pitää tartunnan aiheuttajat poissa ilmasta. Kuivana tehty lakaisu, imurointi ja painepesuri saattavat levittää taudinaiheuttajia ilmaan, joten niitä ei tule käyttää.”