Virtsatietulehdus

Virtsatietulehdus on pääasiassa naisten vaiva.

Virtsarakkotulehdus syntyy tavallisesti kun bakteereita pääsee nousemaan virtsaputkea myöten virtsarakkoon.  Virtsatietulehdukset ovat pääasiassa tyttöjen ja naisten sairauksia ja erityisen selvästi virtsatietulehduksen riski lisääntyy vaihdevuosien jälkeen. Siihen sairastuu ainakin kerran peräti puolet naisista, ja tulehdus toistuu 20–40 prosentilla.

Virtsatietulehdusta on kahdenlaista: alempien virtsateiden eli virtsarakon ja virtsaputken tulehdusta sekä ylempien virtsateiden eli munuaisaltaan tai munuaisen tulehdusta. Alempien virtsateiden tulehdukset ovat huomattavasti yleisempiä kuin munuaisten.

Virtsatietulehduksen oireet

Alempien virtsateiden tulehduksen oireita ovat tihentynyt virtsaamisen tarve ja kirvely virtsatessa – ja etenkin nämä molemmat yhdessä. Joskus virtsassa voi näkyä verta.  On kuitenkin hyvä muistaa, että sukupuolitaudit, gynekologiset tulehdukset ja eturauhastulehdus voivat aiheuttaa samantapaisia oireita. Ylempien virtsateiden tulehduksessa ei aina tule virtsaamisvaivoja. Oireina voivat olla vaikkapa kuume ja kylki- tai selkäkivut.

Vanhuksilla jo pelkkä pahoinvointi, yleiskunnon äkillinen romahtaminen tai sekavuus voivat olla merkkejä ylempien virtsateiden tulehduksesta.

Virtsatietulehduksen hoito

Virtsatietulehduksen aiheuttaa yleensä E. coli -bakteeri tai jokin muutamasta muusta hyvin yleisestä bakteerista. Bakteerit ovat niin tuttuja, ettei virtsanäytettäkään tarvitse 18–65-vuotiaiden muuten terveiden naisten antaa. Lääkäri valitsee antibiootin oireiden perusteella. Jos oireet menevät kuurilla ohi, kontrollikäyntiä ei tarvita. Mikäli oireet jatkuvat, antibootti vaihdetaan virtsanäytteen bakteeriviljelyn perusteella toisenlaiseen.

Muilla potilailla tulehdus varmistetaan keskivirtsasta otettavalla virtsanäytteellä ja siitä tehtävällä virtsan bakteeriviljelyllä. Näytettä varten virtsa pyritään pitämään rakossa vähintään neljä tuntia, jos se vain suinkin on mahdollista. Hoidon jälkeen otetaan seurantaviljely vain, jos oireet eivät parane tai jos potilas on raskaana. Miesten kuumeisessa virtsatietulehduksessa suositellaan urologin tekemiä jatkotutkimuksia.

Joskus rutiinisti otettavien virtsatutkimusten yhteydessä löydetään oireettomilta potilailta bakteereita virtsasta varsinkin vanhemmilta potilailta. Jatkuvakaan oireeton bakteerivirtsaisuus ei aiheuta haittaa munuaisille ja on hyvin yleistä, että kun yksi tällainen oireeton bakteerivirtsaisuus hoidetaan, tulee potilaan virtsarakkoon hetken päästä toinen bakteeri entisen tilalle. Siksi oireetonta bakteerivirtsaisuutta ei hoideta antibiootein.

Virtsatietulehduksen ehkäisy

Tavallinen käsihygienia ja intiimihygienia ovat ehkäisyssä keskeisiä ja riittäviä. Liiallinen alapesu saattaa jopa edistää virtsatieinfektion syntyä. Jos yhdyntä aiheuttaa toistuvasti infektioita, virtsaamassa on hyvä käydä juuri ennen yhdyntää. Jos vaiva on suuri harmi, voidaan harkita yhdynnän jälkeen otettavaa antibiootin (trimetopriimin) kerta-annosta. Jos virtsarakkotulehduksia on hyvin tiheään (enemmän kuin 6 vuodessa) voidaan kokeilla puolen vuoden tai vuoden estohoitoa antibiooteilla. Ehkäisyyn voi koettaa myös itse kaupoista saatavia karpalovalmisteita (kapseleita, mehua), koska osalla henkilöistä ne vähentävät tulehduksia. Sen sijaan joskus suositeltu C-vitamiinin syönti ei ole tehokas ehkäisykeino. Vaihdevuosi-ikään liittyvien virtsatietulehdusten syynä voi olla limakalvojen vastustuskyvyn heikkeneminen. Paikallinen estrogeenihoito voi vahvistaa limakalvoa.

Raskaana olevilla oireeton bakteerivirtsaisuus lisää munuaistason virtsatietulehduksen ja myös ennenaikaisen synnytyksen vaaraa. Siksi kaikilta raskaana olevilta tutkitaan virtsa alkuraskauden aikana.